Piispanen: NO PAIN, NO GAIN!!

NO!! Hurja vuosi takana! Enpä olisi muutama vuosi sitten uskonut, että menestystä tulisi aivan toisessa lajissa kuin jo pitkään pelaamassani lajissa, pyörätuolirugbyssa ja, että Lontoon paralympiapaikka irtoaisi MM-menestyksen kautta suoraan.

Uskon ja tiedänkin, että pohja ratakelausmenestykseen on tullut juuri rugbytreenauksen kautta. Rugbya olen pelannut jo 15 vuoden ajan ja treenit ovat jotain ihan muuta kuin Super Mario Brossin pelaamista taskukonsolilla. Harjoittelu on hyvin fyysistä ja kelausta tulee paljon. Vain osa harjoittelusta toteutetaan joukkueen kesken, jolloin omaehtoinen harjoittelu on kaiken A ja O. Suomessa rugbyn valmennus-huolto-pelaajayhteistyö on toimivaa ja mahdollistaa siten kovan treenikauden läpiviennin.

Itseäni nopeuslajit ovat aina kiehtoneet ja lieneekö osana nopeuteen myös ennen vammautumistani treenaamani kamppailulajit, jossa käsien nopeutta tarvitaan ja joka nyttemmin kohdistuu siis kelauskehään? Mistäpä tuota tietää, mutta nyt treenataan täysillä ja treeni sisältää monenlaista harjoittelua nopeus-voima-kestävyys akselilla. Olen myös aika varma siitä, että joukkuelajeissa, kuten rugby, koripallo, maalipallo, edelleen piilee monen monta kykyä jonkin yksilölajin menestyjäksi.

Kovan viime vuoden harjoittelukauden jälkeen onnistuneet vammaisyleisurheilun MM-kisat tammikuussa 2011 Uuden-Seelannin Christchurchissa teki omalta osaltani läpimurron ratakelauksen maailmaan. MM-hopea sadalla metrillä ja pronssi kahdella sadalla metrillä sai hymyn korviin. Tämä toi myös suoran maapaikan Lontoon paralympialaisiin, joten tulevaisuuden ajatukset olivat selvät jo hyvissä ajoin. Ajatukset pysyivät kuitenkin hyvin maanläheisinä kun kotiin palattuamme helmikuun alussa tapahtunut tuhoisa maanjäristys samaisessa MM-kisapaikassa pysähdytti. Koimmehan itsekin eräänä aamuna herätessämme 5.1 richterin järistyksen. Oli pienen hengähdyksen aika…


…Mutta kauaa ei tarvinnut hengähdellä kun taas mentiin!! Treenausta ja kovaa seuraava puolivuotinen!!  Kaikki meni hienosti ja tulosta syntyi: Uusi sadan metrin maailmanennätys luokassani  T51 heinäkuussa legendaarisessa paralympialaisten synnyinkodissa Stoke Mandevillessa, Englannissa. Ympärilläni toimivan tiimin ja valmennusosaajien myötä kuntohuipun tähtäys onnistui. Kausi oli mahtava ja iloisin mielin lähdimme suunnittelemaan vuosisuunnitelmaa Lontooseen.

PAIN!! Kelaus kulki, mutta rugbya en sentään unohtanut vaan syyskuun lopulla matkasimme rugbyn EM-kisoihin Sveitsiin tavoitteenamme myöskin paralympiapaikka. Kilpailu kahdessa eri lajissa Lontoon paralympialaisissa olisi ollut poikkeuksellinen ja haasteellinen, mutta mahdollinen. Paikka olisi irronnut sijoittumalla neljän parhaan joukkoon. Pettymys oli suuri kun tipuimme mitalipeleistä ulos ja lopullinen sijoituksemme oli 8s. Osaltani kisat menivät epäonnen puolelle saatuani pahan kylkivamman ja kahden kuukauden täysipainoisen harjoittelutauon. Sängystä oli vaikea päästä ylös ja ratatreenit vaihtuivat kuntouttaviin harjoitteisiin. Nyt kylki on jo parempi ja aiheuttaa enää vain pientä kipua. Mutta kipuunhan urheilijat ovat tottuneet, joten iloisin mielin ja maalaisjärjellä eteenpäin!

NO!! Rugby on nyt tähän hätään osaltani tauolla ja nyt kelataan ja treenataan vain ja ainoastaan 100m kisaan Lontoossa. Elämääni ei oikeastaan muuta mahdukaan kuin urheilu, perhe ja työ. Onneksi nämä ovat hyvässä balanssissa. Kelauksessa ympärilläni on erittäin osaava valmennuskaksikko, fysioterapeutti ja huoltojoukko, joiden mukana mahdollistetaan paras mahdollinen treenirytmitys. Nyt puurretaan peruskuntokautta ja tehdään uuvuttavia ja pitempikestoisia harjoituksia. Tämän jälkeen on vuorossa voimaharjoituskausi, jolloin ratatuoliin lisätään huomattava määrä painokiloja. Seuraava kilpailullinen testipaikka on maaliskuussa kutsukisa Arabiemiraateissa. Siellä nähdään missä mennään ja sitten treeni jatkuu kotimaassa. Toukokuussa kilpaillaan Sveitsissä ja kesäkuussa ohjelmassa on Euroopan mestaruuskisat Hollannissa.

GAIN!! Syyskuun 3. päivä 2012 käydään Lontoossa luokkani T51 sadan metrin alkukarsinnat ja illalla finaali. Kaikki tehdään niin hyvin kuin voidaan ja siellä saamme ansaitsemamme mukaan! Nostetaan kaikille Suomen urheilijoille peukut, että saataisiin treenata ilman vastoinkäymisiä!!

Toni Piispanen, ratakelaaja, luokka T51