Kati Kauhanen: Uimarit kohti Lontoota

Vuoden kääntyessä joulukuulle on hyvä niputtaa kulunutta kautta yhteen. Vuosi 2011 on ollut vammaisuinnille kaikin puolin loistava ja menestyksekäs. Lontoon aikarajoja on rikottu kahden uimarin voimin yhteensä kuudessa eri lajissa ja Lontoon koneeseen paikkaa tavoittelemaan on noussut myös neljäs uimari. Maajoukkueuimareiden määrä on kasvanut seitsemään ja vähitellen myös vammaisuinnilla alkaa olla maajoukkueuimarin polku valmiina eri ryhmien osalta. Huipulla tuulee neljän UTL-uimareiden osalta, UTR-rinkiin kuuluu yksi uimari, nuorten ryhmään näiden lisäksi viisi uimaria ja onpa vielä kaikista nuorimpien tai uusimpien ryhmässä kasvamassa muutama uimari. Lokakuussa todistettiin historiallista hetkeä, kun Pajulahden altaassa treenasi yhteensä 15 kilpauimaria ja viikkoa myöhemmin järjestettiin kotimaisin voimin ensimmäistä kertaa 14 vuoteen kansainväliset IPC:n hyväksymät uintikilpailut, PM-uinnit, Suomen Oulussa.

Vammaisuinnista on puhuttu koulutuksissa, valmentajien tapaamisissa, kouluttajatapaamisissa sekä tuomareiden kanssa, on sovittu uusia käytäntöjä vammaisuimareiden osallistumisesta kansallisiin uintikilpailuihin, on mietitty tuomareiden koulutusta ja olipa osa tuomariporukasta tutustumassa vammaishuippu-uintiin EM-uinneissa Berliinissä. Uimarit ovat kuluttaneet aikaansa altaassa, lukemattomia ja lukemattomia tunteja ja kilometrejä, tavoitteena yhä paremmat suoritukset ja tähtäimenä Lontoo tai Rio. Mutta uimarit ovat myös toimineet lajinsa lähettiläinä erilaisissa tapahtumissa ja ottaneet avosylin vastaan uudet uimarin alut ja opastaneet heitä eteenpäin uimarin polulla. Arvokilpailuista PM-uintien ohella tänä vuonna mitaleista taisteltiin EM-uinneissa Berliinissä, Suomesta oli suuri viiden uimarin joukkue kisoissa ja tuloksena kahdeksan finaalipaikkaa, parhaina saavutuksina Antin ja Merin neljännet sija selkäuinneissa.

Kilpailujen osalta loppuvuosi on hengähtämisen aikaa, seuraavana koitoksena yhdistetyt SM-uinnit vammattomien uimareiden kanssa helmikuussa Vaasassa, tämän vuoden aikaansaannoksia sekin. 2012 alkaen Suomen uintikärki kotimaassa kilpailee SM-titteleistä samoissa kisoissa riippumatta vammasta tai vammattomuudesta. Keväällä tavoitteena on rikkoa lisää Lontoon aikarajoja, saada rajoja rikkoneita uimareita ylemmäs ranking-listoilla ja toisaalta saada uusia uimareita mukaan kansainvälisiin kilpailuihin. Maailmalla taso on kova, töitä pitää tehdä ja periksi ei voi antaa, meidän kaikkien, uimareiden, valmentajien, tukihenkilöiden, pitää tehdä parhaamme matkalla kohti uimareiden polun tähtihetkeä, paralympialaisia ja jonain päivänä paralympiamitalia.

Kati Kauhanen
Vammaisuinnin valmennuspäällikkö
Suomen Uimaliitto

(Kuvassa Antti Latikka, kuva: Uimaliitto/Jussi Salminen)