Esa Miettinen: Leikkaussalista Lontooseen

Vuosi on lopuillaan. Erikoinen vuosi. Vuoristorataa. Alkuvuodesta harjoittelu eteni suunnitellusti. Oli luottavainen olo, että saan helposti Lontoon paralympialaisten valintaan tarvittavat rankingpisteet hankittua. Vuoden ensimmäiset kilpailut Italiassa lähtivät hieman nihkeästi käyntiin, mutta joukkuekilpailun viimeisissä otteluissa huipputaso löytyi. Voitin sekä EM-hopeamitalistin (Hollannin Gerben Last), että EM-pronssimitalistin (Ukrainan Vadym Kubov). Voitot olivat lisäksi selkeitä.
Slovakian kilpailuihin valmistauduttaessa, leirillä Tampereella, alkoi tapahtua kummia. Tynkään tuli normaalista poikkeavaa kipua. Leirin viimeinen harjoitus oli jätettävä väliin. Syyksi paljastui tyngän valtimon laaja verisuonitukos. Slovakian kilpailumatka vaihtui kilpailuksi jalan säilyttämisestä, uhkana lisäamputaatio. Vaakalaudalla olivat myös Lontoon paralympialaiset ja koko pingisura. Kirurgi ja röntgenlääkäri osasivat, tatsi oli kohdillaan. Leikkaus ja liuotushoito tepsivät. Rankan, reilun viikon sairaalamatkan jälkeen alkoi kuntoutus ja kolmen viikon treenitauon kuluttua taistelu aikaa vastaan.

Mitään muuta järkevää syytä verisuonitukokselle ei löytynyt, kuin että olin käyttänyt liian tiukkaa proteesia. Jalkaa koukussa pitäessäni oli polvitaipeeseen syntynyt puristus. Oli tehtävä uusia, väljempiä holkkeja. Niitä syntyikin Respectassa nopeasti Jukan ammattitaidolla.

Harjoittelu oli aloitettava varovasti. Koko loppukesä ja syksykin olivat paluuta normaaliin rytmiin. Kunto kohentui ja Kroatian EM-kisoihin pystyin lähtemään mitalitavoittein. Siellä alkupoolin otteluissa peli kulki, samoin cup-vaiheen aluksi. Mutta puolivälierissä tuli noutaja Ukrainan Kubovin muodossa, tuloksena viides sija. Harmitti (lievä ilmaisu), mutta rankingpisteet lohduttivat ja sitä kautta Lontoon paikan varmistuminen.

Pingis ja vammaisurheilu ovat tuoneet mukanaan mielenkiintoisia kontakteja, niin ulkomailla kuin kotimaassakin. Eräs kirjailija otti muutama viikko sitten yhteyttä. Hän tarvitsi tietoja lajistani ja sääriamputaatiopelaajaan liittyvistä asioista. Tekeillä on nuortenkirja, missä pureudutaan nuoren vastaavan tytön maailmaan. Lupasin toimia myös tekstin asiatarkastajana.

Loppuvuonna keskityn kotimaan vammattomien puolen SM-sarjaotteluihin ja TOP 12 turnaukseen. Valmentaja Jarno Peltovaon johdolla tarkennamme ensi vuoden suunnitelmat. KiHu:n Häyrisen Mikon pelianalyyseistä etsimme tarkennuksia harjoitteluun ja ottelutaktiikkoihin. Päämäärä on selvä: mitali Lontoosta.

- Esa

(kuva: Akseli Muraja)