Aloitan viime blogissani tekemästäni lupauksesta:
kuulumisista toukokuun lopulta Bad Orbista, viimeisestä kansainvälisestä
kilpailustani ennen Paralympialaisia. Taoin peruskilpailussa kaikki laukaukset
kymppiin, ja huolimatta onnettomasti yhdeksiköllä alkaneesta kymmenen
laukauksen finaalista sijoituin lopulta toiseksi. Kisa toi onnistumisen, lisäsi
luottamusta suorittamiseeni ja antoi pienen piirun opetustakin, joten en voinut
olla muuta kuin tyytyväinen.
Kesäni on sisältänyt tuttuun tapaansa lajiteknillisen ja
fyysisen puolen treenejä sekä leiritystä, mutta väliin myös kullankallista
irtautumista ampumisesta. Kun treenaa hyvin, riittävästi ja huolellisesti,
kasvaa kunto levätessä aivan huomaamatta. Olen itse todella tajunnut levon
merkityksen vuosien varrella. Varsinkin tähänastisen urani alkupuoliskolla treenasin
vielä kisojen lähestyessä aivan yhtälailla kuin keskimäärin – ellen jopa
kovempaa. Se toimi silloin. Nykyään treenaamisen rytmitys, siis nollaushetket,
ovat kasvattaneet merkitystään. On tärkeää kuunnella ja ymmärtää itseään – ja
toimia sen mukaan. Kutsun tällaisten asioiden omakohtaista kokemista, niiden
ymmärtämistä ja niiden käyttöön ottamista ampujana jalostumiseksi.
Tulevat viikot ennen Lontoota tulevat sisältämään sopivan
määrän sydämellä tehtyjä harjoituksia kotiradalla, viimeistelyleirin,
tapaamisen koko Suomen paralympiajoukkueen kanssa sekä kaikenlaisia asiaan
kuuluvia valmisteluja. Ilmassa on odottavaa taikaa, kun vuoden huipennus
lähenee. Tottahan toki aion mahdollisuuksien mukaan seurata myös Olympialaisia.
Aloituslajina onkin perinteisesti naisten ilmakivääri, joten televisio lienee
lauantaina aamupäivän aikoihin auki ja minä tiukasti sen äärellä. Kun tuolloin
jännään kivääriampujattaremme suorittamista, pääsen samalla jo hieman
kurkistamaan kuninkaallisen tykistön kasarmien sisään.
Tätä kirjoittaessani Lontooseen lähtöön on aikaa enää
kuukauden verran. Ampumiseni ja siihen liittyvien odotusteni pohtimisesta aion
tässä vaiheessa pidättäytyä. Haluan keskittyä puhtaaseen tekemiseen, en turhaan
ajattelemiseen. Se tulee, mitä on tullakseen. Oli se mitä tahansa, sen olen
ansainnut.
Que sera. J
-Minna-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti