Kävimme hikoilemassa suomalaista hikeä Madridin huonosti lämmitettyä saunaa muistuttavassa pelihallissa. Aurinko helli lämpimästi, onneksi olimme paljon sisällä, ettei ylimääräistä rusketusta päässyt paljoa syntymään. Näin jälkikäteen ajateltuna koko reissun olisi voinut jättää väliin, koska oikeastaan yhtään mikään ei sujunut myöskään pelien ulkopuolella. Saimme nauttia Madridin hotellielämää jalkapallofinaalin merkeissä ja juoksimme ympäri lentokenttää kestävyystreenin omaisesti ainakin 2 tuntia.
Paikka Lontooseen tuli, vaikka viimeisten näytönpaikkojen mukaan kumpikaan ei olisi meistä sitä ansainnut. Enpä muista, koska viimeksi olisimme olleet näin järkyttävän huonoja. Molemmille jäi varmasti paljon hampaankoloon, joten moinen laaduton suorittaminen ei tule toistumaan. Jos syitä pitäisi miettiä, voisi sanoa , että lämmöllä oli osuutta asiaan ehkä. Tai sitten molemmilla oli huonoja päiviä samaan aikaan. Tilastollisesti tämä tapahtuu hyvin harvoin. Silti tälläkin tasolla Lontoon vastustajistamme jäivät taakse sekä Ruotsi että britit.
Hopea ei tyydytä, joten treenaamista on jatkettava. Enää alle kaksi kuukautta kunnon pelien alkuun. Tämä turnaus todisti sen, että jokaisella meistä on vielä paljon tehtävää, jotta maksimaalinen suoritus saataisiin aikaan. Käytiin tyttöjen kanssa henkiset asiat läpi, jotta kestämme toisiamme Lontoossa viikon verran ennen pelien alkua. Jos onnistumme, olemme mitalisijoilla.
Kaisu ja Katja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti