Vielä noin 60 pitkää päivää ennen kuin on aika ottaa allas haltuun. Päivän verran aikaa näyttää maailmalle, mikä on tulos satojen päivien kurinalaisesta työstä. Kaikki pitäisi tuona päivänä noin minuutin sisällä osua kohdilleen. Jännittäväksi tällä kertaa asian tekee vielä, että muutkin, kuin minä, odottaa suoritukselta hyvää tulosta.
Melkein päivälleen 4 vuotta sitten tuli iloinen tieto, että olen saanut villin kortin Pekingin paralympialaisiin. Nousin itsenikin yllättäen paralympiajoukkueeseen ja pääsin unohtumattomalle matkalle Kiinaan. Tavoitteena oli lähinnä oma ennätys ja hyvä uinti. Kisoihin lähdettiin lähinnä opintomatkalle. Ylitin itseni ja pääsin finaalin, jossa en ollut edes viimeinen (7.).
Tuosta hetkestä on tultu valtavasti eteenpäin ja kehitytty niin urheilijana kuin uimarinakin. Välillä on käyty MM- ja EM-kisoissa osoittamassa, kuinka suomalaista tulee käsitellä uhkana, eikä yllätyskykyä sovi aliarvioida. Viimeinen myrskyvaroitus kanssakilpailijoille annettiin äitienpäivänä, kun ennätyksestä lähti kerralla 0,6 sekuntia.
Asetelmat Lontoon paralympialaisia ajatellen ovat siis aivan uudet. Päälajissani 100m selkäuinnissa, johon olen siis lähinnä viitannut, on kilpailu koventunut ja taso noussut todella paljon. Lähes kukaan ei tule pääsemään finaaliin yhtä helposti kuin minä pääsin. Tällä kertaa pienen marginaalin sisällä on tukku urheilijoita, minä mukaan lukien, joista osa jää väkisin finaalin ulkopuolelle. Tavoitteena on siis päästä finaaliin ja siinä sijoittua mahdollisimman hyvin. Jokainen päänahka tulee olemaan arvokas. Onko kyseessä siis metsästysreissu?
Sadat tunnit altaassa ja kuntosalilla ovat johtaneet siihen että pääsen paralympialaisiin. Toki olen menossa kisaamaan viimeiseen vetoon, mutta onko se kaikki mitä kilpailut voivat minulle tarjota. Siellä on kuitenkin upea kisakylä, tuhansia samanhenkisiä urheilijoita, hienot suorituspaikat ja Suomen joukkue. Kisat ovat koossaan omaa luokkaa. Olen takuulla menossa nauttimaan myös isosta tunnelmasta. Onko kyseessä siis elämysmatka?
Ajoittaiset terveysongelmat ovat rikkoneet viimeisen vuoden harjoittelua jonkin verran, mutta varsinkin kevään leiritykset ulkomailla ovat olleet tehokkaita ja tuottaneet tulosta. Kesän hyvällä viimeistelyllä työstetään vielä ne sadasosat, jotka toivottavasti 3. syyskuuta kääntyvät minun edukseni ja pystyn pääsemään itseäni tyydyttävään tulokseen.
Innolla ja jännityksellä kisoja jo odotellen:
-Antti Latikka-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti