Kisakauden avaus

Olen selvinnyt tästä talvesta tähän saakka nyt todella kunnialla. Normaalisti en talvisin juurikaan pääse treenaamaan kunnolla muutamaan kuukauteen. Floridan reissun jälkeen lepäilin pari viikkoa ja sitten nousin talvilomalta palanneen hevoseni Griviksen selkään. Grivis oli todella hyvä ratsastaa ja loma oli tullut tarpeeseen. Kuitenkin vain muutaman treenikerran jälkeen Grivis alkoi reagoimaan kivuliaasti vanhaan niskavammaansa ja taas edessä oli lääkärireissuja ja lomaa. Nyt juuri kun on tärkein vuosi menossa, niin ei todellakaan tuntunut mukavalta laittaa hevosta huilimaan, mutta kun on pakko niin on pakko. Lontooseen hevonen toki ehtii kuntoutua ja luultavasti onkin hyvä, että se saa aloittaa kilpailukautensa mahdollisimman myöhään.

Toki itselleni on tärkeää päästä radoille ja tietty on hyvä olla esillä kansainvälisille tuomareille. Kuitenkin Belgian avauskisa huhtikuun puolessa välissä jää Grivikseltä väliin. Onneksi ystäväni Maarit ja Heini pelastivat tilanteen ja sain heiltä lainaksi/käyttööni suomenhevostamma Kuu-Akan. "Akka" on 12-vuotias, ja kansallisia koulukilpailuja kiertänyt kokenut, kiltti ja näyttävä pieni hevonen. Olen siis treenannut ahkerasti uudella kisakumppanillani ja näyttää siltä että sen kanssa Belgiassa starttaaminen ei ole ollenkaan pöllömpi juttu.

Saas nähdä, mutta ainakin Ypäjän katsastusleirillä ensimmäiset ratamme ratsastettua ja kilpailussa ykköseksi päästyämme sain vahvistusta tunteeseen, että "Akka" on oivallinen kisakumppani. Olen valmentautunut talven melkolailla itsekseni, mikä on tehnyt pääkopalleni todella hyvää.  Nyt kun on hiukka paineita paralympialaisista, niin "itsetutkiskelu",ja onnistuminen melko itsenäisesti on luonut minuun uskoa ja kohottanut itsetuntoa. Toki olen Ninan valmennusapujakin käyttänyt, mutta suurimmaksi osaksi olemme avustajani Sabinan kanssa pärjänneet kahden.

Varsinkin maaliskuu oli melko rankka kropalleni, Ninan ollessa pitkään sairaslomalla. Tämä kaikki tarkoittaa sitä, että yhdellä treenikerralla olen ratsastanut huomattavasti pidempään kuin ennen. Muun muassa ratsastan verryttelyn hevoselle itse, aina ennen varsinaista kouluratsastustyöskentelyä. Sabina ja muutama muu on sitten auttanut hevosten reippaammassa liikuttamisessa. Olen kuljeskellut nyt tosiaan kuukauden kahden eri tallin väliä, mikä on aika rankkaa niin kropalleni kuin psyykkeellekin. Griviksen luona olen veljeni maatilalla käynyt melkein päivittäin, sille annetaan laserhoitoa ja maastoillaan. "Akka" taasen asustaa Suursuolla Kouvolassa.

Minulla on auton takapaksi täynnä hevostavaraa ja satulani, mitä kuskaan nyt sitten kokoajan mukana, kun molemmilla hevosilla käytän samaa satulaa.Tietenkin vain rahallisista syistä... ei siis ole varaa ostaa toista satulaa! Argh! Jospa niitä sponsoreita vielä jostain löytyisi! Toki tämä minun yksi satulani on niin priima minulle, että sitä mielelläni käytän, varsinkin kun tiedän sen ainakin Grivikselle olevan selkään juuri nappi, se tuli todettua Helsingin reissulla Hipposportilla jolloin he sovittivat satulan perusteellisesti. He myös sponsoroivat minulle varusteita ja saan sieltä hyviä tarjouksia.

Olen siis välillä henkisesti ollut melko rikki. Käytän kuitenkin apunani urheilupsykologia, jonka kanssa on kerta viikkoon jutusteltu. Se on auttanut ja pitämään pääkoppaani jokseenkin kasassa.Terveysasiat on ollut tähän maaliskuun loppuun asti melko hyvässä kunnossa, Floridan kaksiviikkonen auttoi ylläpitämään lihaskuntoni talvella. Salilla ja fysioterapiassa olen käynyt ahkeraan.

Ainut mikä nyt terveydessä on ongelmana on takapuolen painehaavauma, joka ei vielä kahden vuoden jälkeenkään ole parantunut. Toki tiedän, että niin kauan kuin ratsastan niin haava myös pysyy auki.
Huono tuurini ponnahti lisäksi taas esiin ja onnistuin polttamaan autoni penkinlämmittimellä vasempaan kannikkaan kolme palohaavaa...eli persuksessa riittää hoidettavaa...nyt voin kerrankin sanoa, että onneksi ei ole tuntoa! :)

Kaikkien näiden pikku ongelmieni kanssa kuitenkin jaksan treenata ja uskon että kisa Belgiassa tulee olemaan onnistunut. Belgian kisa on 13-15.04.2012. Suomesta meitä lähtee kokonainen neljän ratsukon joukkue.

Kevät terveisin Jaana ja Hepat (kuvassa Kuu-Akka)