Kauden avauskisa oli Saksan Mannheimissa 5-11.5.2011. Valmistautuminen kilpailuihin sujui melkeinpä ongelmitta: varsinkin hevoset olivat hyvässä kunnossa ja treenit, sekä parit harjoituskilpailut olivat sujuneet hyvin. Oman raudoitetun selkäni kanssa alkoi olla huhtikuun alussa ongelmia, jouduin lisäämään kipulääkitystä koska ravaaminen hevosella sattui niin kovin. Muutoinkin selkäni alkoi vaivata enemmän ja siksi hakeuduin lääkärin tutkittavaksi. Tohtori pisti minut röntgeniin ja sieltähän kipuilun syy selvisikin. Raudat ovat alkaneet irtoilemaan selässä ja kun ne liikkuvat, niin silloin tulee kipua. Suositeltiin tietysti olla ratsastamatta ja varsinkaan ravaamatta, mutta minkäs teet kun kisat olivat viikon päästä. Uskoin että selviän kisoista kipuineni, ja niin selvisinkin.
Tulokset kisoissa jäivät hiukka harmittamaan, vaikka otinkin molemmilla hevosilla sijoitukset. Mikke-ruuna lässähti megalaiskaksi 30 asteen helteessä. Mikke kun on muutenkin laiskahko ja hidas hevonen, niin keli ja radan pohja hidastivat sitä entisestään. Olin siis pettynyt Mikkeen, vaikka tuomarit pitivätkin näkemästään. Sain hyviä prosentteja ja jopa sijoituksen henkilökohtaisessa ohjelmassa, jossa olin sijalla 6.
Uudempi hevoseni Grivis oli todella hyvä kaikkina kolmena kisapäivänä. Paransimme viime kaudelta tuloksia noin 10 prosentilla, ja viimeisen kisapäivän vapaaohjelmassa sijoituin sillä viidenneksi. Kisoista jäi melko hyvä fiilis, mutta seuraaviin kisoihin on petraamista. Suurin osa virheistä, joita teimme molempien hevosten kanssa radalla, ovat helposti korjattavissa. Odotankin Tanskan PM-Kilpailuista parempia prosentteja ja sijoituksia.
Saksan reissu oli rankka niin hevosille kuin minullekin. Itse palasin kotiin muutamaa päivää ennen hevosia. Palautuminen omalta osaltani ei sujunut suunnitelmien mukaan. Ongelmat alkoivatkin välittömästi kasaantua niskaan ja stressi oli valtava koko seuraavan pari viikkoa.
Olin kotona keskiviikkoyönä, ja jo torstaiaamuna huonot uutiset alkoivat kiusata, perhetragediaa yms. Perjantaina hevoset tulivat kotiin. Griviksellä oli kova kuume, joka äityi niin pahaksi, että maanantaina kuskattiin se Helsingin eläinsairaalaan hoitoon, missä se vietti kriittisiä hetkiä viisi päivää. Hevosen oireet viittasivat kuljetuskuumeeseen, mutta pidettiin vain kuljetuskuume-epäilynä, koska hevosen oireet olivat todella oudot. Olin suunnattoman surullinen ja univelkaa kertyi paljon. Näinä samoina päivinä eläinlääkäriä tarvittiin jatkuvasti! Minulla on kaikkiaan viidessä hevosessa joko osa- tai koko-omistus ja kaikilla paitsi Mikkellä on jotain vikaa jossain, argh! Joskus tekisi mieli vaan lopettaa hevostelu ja vaihtaa lajiksi vaikka jousiammunta! Hummani hei, rahat ne vei… :)
Mikke siis piti viikon palautumisloman käyskennellen vain tarhassa ja maastossa. Aloitimme Mikkelle energian lisäyksen luonnollisilla vitamiineilla ja energyboostilla. Mikke onkin ollut paljon mukavampi nyt ratsastaa, tosin kelit täällä Suomessa on monta astetta viileämmät kuin mitä kisareissulla Saksassa oli. Mutta luulen, että jos Mikken kanssa Tanskassa menee yhtä hyvin kuin kotona treenatessa, voin jopa lähteä hyvin mielin metsästämään PM-mitalia.
Griviksen kuljetuskuume-epäily on edelleenkin epäily, hevosella eivät tulehdusarvot laske millään, joten se on pois pelistä ainakin Tanskan kisoista juhannuksena. Olen tosi huolissani hevosestani, ja keskittyminen kisoihin on hiukka vaikeaa, masentaa. Grivis lähtee taas hevossairaalaan muutamaa päivää ennen PM-kisoja. Nyyh!
Näillä eväillä taas jatketaan. Nyt pääsen helteessäkin treenaamaan, sopii minulle, mutta ei hevoselle.
Lämmintä ja hauskaa kesää kaikille!
Jaana Kivimäki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti