Kestävää fysiikkaa ja ruudin tuoksua

Espanjan maailmancupin jälkeen rentouduin hetken verran synnyinseuduillani. Suunnittelemani aherrukset jatkuivat kuitenkin pian, ja tiedossa oli näöntarkastusta sekä viikonlopun mittainen kisarupeama Mikkelissä. Tuona viikonloppuna avasin ruutikauteni ulkoilmassa. Ammunta oli suhteellisen asiallista, ja tulokseni sivusi minun sarjani virallista SE-tulosta 590, jonka ammuin jo vuonna 2008. Vähän nuo muutamat typerät ysit jäivät ytimiini kaivelemaan, sillä keli oli hyvä ja minulla on tunne, että pystyn parhaimmillani parempaankin. Kaikki hyvä ei saa kuitenkaan tulla kuin tarjottimella! Niin moneen kertaan kuultua kuin tämä onkin, julkean sen kirjoittaa: tällaisesta ruutikauden avauksesta on hyvä jatkaa!

Fyysisiä treenejäni olen tehostanut asteen verran. Henkisen kestävyyden lisäksi fyysistä kestävyyttä ampujalle ei mielestäni voi liikaa korostaa. Vaikka harjoitukset sujuisivat hyvin hieman löysemmälläkin fysiikalla, tulee totuus ilmi viimeistään tiukassa kisatilanteessa. Vaikka harjoitustilanteen ottaa tosissaan, joutuu kisassa pinnistelemään aivan eri tavalla. Kun tekniikka on hallussa, on ampumasuoritus valtaosaltaan mentaalista. Silti vartalon tiukka hallinta määrittää osumien laatua paljon, ja kisasuoritus syö energiaa kyllä. Niinpä koko paketti täytyy treenata kestäväksi. Tuntuu, että kestävyyteni on varsin hyvällä tasolla. Pitkäkin käsipyöräharjoitus taittuu nykyään mukavasti, kun vain soittimesta kantautuu voimakasta, energiaa antavaa musiikkia. Harmi vain, etteivät maisemat vaihdu, sillä käsifillarini on pöytämallia!

Kesäkuun alkupuolella meillä oli leiri, missä panostin enimmäkseen pienoiskivääriin. Tuulisessa kelissä ampumisen suhteen minulla on edelleenkin paljon opittavaa, joten mielenkiinnon, hetkellisestä ärsytyksestä johtuvien mutinoiden, mutta toisaalta onnistumisten myötä puhkeavien hymyjen jatkumo on taattu! Kun palasin leiriltä kotiin, oli pöydällä odottamassa paketti, joka sisälsi iloa silmille: tilaamani uudet ampujanlasit. Silmilläni on nyt hyvä aika totuttautua uusiin laseihin muun muassa ennen elokuisia PM-kisoja, jotka pidetään Ruotsissa.

Kaunista kesän jatkoa toivotellen,

Minna

Urheilija ei tervettä päivää näe…

Niinpä niin, talvi meni hoivaillessa omia haavoja ja jalan murtumaa, nyt hoivaillaan hevosia.

Kauden avauskisa oli Saksan Mannheimissa 5-11.5.2011. Valmistautuminen kilpailuihin sujui melkeinpä ongelmitta: varsinkin hevoset olivat hyvässä kunnossa ja treenit, sekä parit harjoituskilpailut olivat sujuneet hyvin. Oman raudoitetun selkäni kanssa alkoi olla huhtikuun alussa ongelmia, jouduin lisäämään kipulääkitystä koska ravaaminen hevosella sattui niin kovin. Muutoinkin selkäni alkoi vaivata enemmän ja siksi hakeuduin lääkärin tutkittavaksi. Tohtori pisti minut röntgeniin ja sieltähän kipuilun syy selvisikin. Raudat ovat alkaneet irtoilemaan selässä ja kun ne liikkuvat, niin silloin tulee kipua.  Suositeltiin tietysti olla ratsastamatta ja varsinkaan ravaamatta, mutta minkäs teet kun kisat olivat viikon päästä. Uskoin että selviän kisoista kipuineni, ja niin selvisinkin.

Tulokset kisoissa jäivät hiukka harmittamaan, vaikka otinkin molemmilla hevosilla sijoitukset. Mikke-ruuna lässähti megalaiskaksi 30 asteen helteessä. Mikke kun on muutenkin laiskahko ja hidas hevonen, niin keli ja radan pohja hidastivat sitä entisestään. Olin siis pettynyt Mikkeen, vaikka tuomarit pitivätkin näkemästään. Sain hyviä prosentteja ja jopa sijoituksen henkilökohtaisessa ohjelmassa, jossa olin sijalla 6.

Uudempi hevoseni Grivis oli todella hyvä kaikkina kolmena kisapäivänä. Paransimme viime kaudelta tuloksia noin 10 prosentilla, ja viimeisen kisapäivän vapaaohjelmassa sijoituin sillä viidenneksi.  Kisoista  jäi melko hyvä fiilis, mutta seuraaviin kisoihin on petraamista.  Suurin osa  virheistä, joita teimme molempien hevosten kanssa radalla, ovat helposti korjattavissa. Odotankin Tanskan PM-Kilpailuista parempia prosentteja ja sijoituksia.
Saksan reissu oli rankka niin hevosille kuin minullekin. Itse palasin kotiin muutamaa päivää ennen hevosia. Palautuminen omalta osaltani ei sujunut suunnitelmien mukaan. Ongelmat alkoivatkin välittömästi kasaantua niskaan ja stressi oli valtava koko seuraavan pari viikkoa.

Olin kotona keskiviikkoyönä, ja jo torstaiaamuna huonot uutiset alkoivat kiusata, perhetragediaa yms. Perjantaina hevoset tulivat kotiin. Griviksellä oli kova kuume, joka äityi niin pahaksi, että maanantaina kuskattiin se Helsingin eläinsairaalaan hoitoon, missä se vietti kriittisiä hetkiä viisi päivää. Hevosen oireet viittasivat kuljetuskuumeeseen, mutta pidettiin vain kuljetuskuume-epäilynä, koska hevosen oireet olivat todella oudot. Olin suunnattoman surullinen ja univelkaa kertyi paljon. Näinä samoina päivinä eläinlääkäriä tarvittiin jatkuvasti! Minulla on kaikkiaan viidessä hevosessa joko osa- tai koko-omistus ja kaikilla paitsi Mikkellä on jotain vikaa jossain, argh! Joskus tekisi mieli vaan lopettaa hevostelu ja vaihtaa lajiksi vaikka jousiammunta!  Hummani hei, rahat ne vei… :)

Mikke siis piti viikon palautumisloman käyskennellen vain tarhassa ja maastossa. Aloitimme Mikkelle energian lisäyksen luonnollisilla vitamiineilla ja energyboostilla. Mikke onkin ollut paljon mukavampi nyt ratsastaa, tosin kelit täällä Suomessa on monta astetta viileämmät kuin mitä kisareissulla Saksassa oli. Mutta luulen, että jos Mikken kanssa Tanskassa menee yhtä hyvin kuin kotona treenatessa, voin jopa lähteä hyvin mielin metsästämään PM-mitalia.

Griviksen kuljetuskuume-epäily on edelleenkin epäily, hevosella eivät tulehdusarvot laske millään, joten se on pois pelistä ainakin Tanskan kisoista juhannuksena. Olen tosi huolissani hevosestani, ja keskittyminen kisoihin on hiukka vaikeaa, masentaa. Grivis lähtee taas hevossairaalaan muutamaa päivää ennen PM-kisoja. Nyyh!
Näillä eväillä taas jatketaan. Nyt pääsen helteessäkin treenaamaan, sopii minulle, mutta ei hevoselle.

Lämmintä ja hauskaa kesää kaikille!

Jaana Kivimäki

Odotettavissa hikistä vääntöä Malmössä

Turkin kokolattiamatosta on jo toivuttu ja uutta pökköä lyöty pesään. Pelitaukoa ei ole ehditty pitämään, koska toukokuun sarjaturnaus ja kesäkuun alun Malmö Lady Intercup ovat olleet joukkueen rentoutumisen tiellä. Kirjoitushetkellä joukkue istuu viettämässä laatuaikaa Helsinki-Vantaan lentoasemalla, koska koneen vararenkaan vaihtaja on kai lakossa...

Malmön turnauksesta tulee taas tiukkaa ja hikistä vääntöä, ainakin jos kelit ovat entisten vuosien tasoa. Ulkona paahtava helle ja sisällä tippuu hiki jo ennen kuin edes on kertaakaan maalipalloa pyörittänyt. Pelihallin arkkitehtuuriin ei kuulu ilmastointia, joten kolmen päivän Saunabelt -kokemus on luvassa. Turnaukseen tulee 5 varmaa Lontooseen menijäjoukkuetta. EM-kisojen läheisyys aiheuttaa sen, että jokainen joukkue on ykkösnyrkeillään liikenteessä. Turnauksessa odotettavissa huonoa happea, erikoista einesruokaa, pahaa kahvia ja vessajonoja Soft embot takataskussa. Tämä on yksi naisten parhaista turnauksista ja kaikki tulevat sinne mielellään.

Turnauksen jälkeen meillä on heti seuraavana viikonloppuna maajoukkueleiri, jossa pääsemme harjoittelemaan turnauksessa esiintulleita tilanteita, kun ne vielä ovat terävässä muistissa. Sen jälkeen koittaa parin viikon loma ennen heinäkuun treenileiriä. Sillä leirillä viimeistellään tatsi lokakuun EM-kisoihin. Onneksi myös nuorempia maalipalloilijoita on saatu leireille mukaan piristämään pelikuvioitamme.
Pidemmän ajan tavoitteena pidämme mielessä, että Lontoossa on kisakylä ylhäällä ja kentät alhaalla...

Katja Heikkinen & Kaisu Hynninen
Naisten maalipallojoukkue