Kaksi viikkoa Lontoon paralympialaisissa olivat ikimuistoisia. Suomalaiset huippu-urheilijamme yltivät upeisiin suorituksiin. Ei pelkästään mitalien ja pistesijojen määrässä, vaan jokainen joukkueen urheilija ylitti itsensä. Heidän suorituksistaan voimme olla ylpeitä. Tunnen olevani etuoikeutetussa asemassa saadessani toimia tällaisten menestyneiden urheilijoiden kanssa ja heidän etujaan ajaen.
Kisojen ilmapiiri oli mahtava. Britit ovat iloista, auttavaista ja asiantuntevaa urheilijakansaa. Ystävälliset vapaaehtoiset auttoivat meitä kaikissa tilanteissa ja olivat jo heti hotellin ovella aurinkoisesti hymyillen kyselemässä kuulumisia ja ohjaamassa eteenpäin. Ihmiset tulivat kisapaikoille ja erityisesti olympiapuistoon viettämään aurinkoisia päiviä eväitä nauttien. Kaikkialla kisahalleissa oli mahtava tunnelma, ja katsojat kannustivat jokaista. Totta kai meteli oli kovempi kun areenalla oli brittiurheilija.
Kahden viikon aikana kisoja kävi katsomassa ja urheilijoitamme kannustamassa mm. tasavallan presidentti Sauli Niinistö, kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki, opetusministeri Jukka Gustafsson sekä opetus- ja kulttuuriministeriön liikuntayksikön päällikkö Harri Syväsalmi. Käsitykseni mukaan kaikki vieraamme nauttivat kisoista, kisojen tunnelmasta ja tietenkin urheilijoidemme menestyksestä. Näin arvovaltaisten vieraiden aktiivinen mukanaolo kisoissa ja kisojen kunnioittaminen läsnäolollaan kertoo kiistatta vammaishuippu-urheilun arvostuksesta.
Suomessa kisat ovat näkyneet erilaisissa medioissa paremmin kuin aikaisemmat kisat. Myös muita kuin suomalaisten lajeja on näytetty televisiossa. Se on hyvä, sillä Paralympialaisissa on monia hienoja ja henkeäsalpaavia lajeja, joita on hienoa katsoa. Myös me ja vieraamme pääsimme kuuntelemaan muun muassa pyörätuolirugbyn kolinaa, five-a-siden näkövammaisten jalkapallon hiljaista mutta aktiivista peliä sekä boccian huikeita suorituksia.
Erityisesti kultamitalistimme ovat nousseet hienosti otsikoihin. Urheilijamme ovat kisojen aikana olleet hyvin esillä ja hyvä näkyvyys ja aktiivinen keskustelu näyttävät jatkuvan myös kisojen päätyttyä. Olen erittäin tyytyväinen, että myös keskustelu vuoden urheilijasta on noussut esiin. Voiko tittelin saavuttaa myös vammainen huippu? Tällainen keskustelu ei ollut mahdollista Pekingin kisojen jälkeen, mutta olisivatko suomalaiset viimein valmiita myöntämään, että vuoden urheilijaksi voidaan valita joku Lontoon paralympialaisten kultamitaleista? Mielestäni voidaan ja nyt se valinta tulee tehdä. Yksi askel kohti tasa-arvoa!
Väsynyt mutta erittäin onnellinen!
Petri Pohjonen
Suomen Paralympiakomitea
puheenjohtaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti