Raitis ilma ratisee hampaissa, kun lumien lähdettyä treenejä voi siirtää ulkoilmaan. Hiekkaa, kuraa ja likomärkiä sukkia on saaliina joka lenkin jälkeen heikkonäköisen läiskiessä läpi rapakoiden. Samalla kasteen saavat myös syyttömät kanssakulkijatkin. No onpahan Lontoossa kotoiset oltavat, jos sattuisi satelemaan.
Sarjakausi lähenee loppuaan. Viikonloppuna pelataan päätösturnaus, jonka jälkeen voimme taas treenailla täysillä keskenämme ilman mitään ”vihollisasetelmaa”. Seuraavan kansainvälisen turnauksen lentoliput on varattu ja koska tuo Ruotsi on niin valtaisan matkan päässä, niin saamme hillua lentokentillä sellaisina aikoina, jolloin kunnon ihmiset yleensä nukkuvat. Täytyypä varoa, ettei jetlag pääse yllättämään. Malmössä päästään taas tositoimiin kun melkein kaikki Lontoon joukkueet ovat tulossa Lady Intercupiin. Jos vanhat merkit yhtään pitävät paikkaansa, hikeä tulee riittämään! Toivottavasti loukkaantumiset eivät meitä enää niitä.
Fyysisen puolen valmistautuminen sujuu niin sanotusti aikataulussa. Henkinen puoli onkin sitten asia ihan erikseen. Sitä ja tätä ja tuota pitäisi muistaa laittaa kalenteriin. Eikä ihan aina edes kotijoukot ymmärrä tätä menojen määrää. Katjan kotijoukko on puolestaan hyvinkin kokenut ja tietää, ettei lomalle olla menossa. No onneksi lapsi haluaa tietää iloisesti vain pääseekö mukaan ja jos ei niin kuka jää hoitamaan. 6-vuotias kuntosalilla ei ole ihan niitä tavallisimpia näkyjä saati mukavin tapa treenata.
Ehdimme vielä viettää paljon laatuaikaa keskenämme leirien ja turnausten merkeissä ennen Lontoota. Ja odotukset ovat kaikesta huolimatta aika korkealla.
Terveisin,
Kaisu ja Katja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti