Tänä vuonna en viettänyt juhannusta lasteni kanssa juhannuskokon ääressä, vaan sateisessa Tanskassa pohjoismaisissa mestaruuskisoissa. Minulla oli mukanani hevoseni Mikkel. Hevosen valinta oli helppo, koska Grivis jatkoi sairaslomaansa. Sain Mikkellä ratsastettua omasta mielestäni kauden parhaan radan. Tuomarit eivät kuitenkaan aina ole samaa mieltä kuin minä, ja pisteet jäivät ajoittain mielestäni alhaisiksi. Kuitenkin joka päivä saimme pronssisen mitalin, mihin olen tyytyväinen. PM-saldo oli kaksi henkilökohtaista pronssia ja yksi joukkue pronssi. Emme kuitenkaan saaneet joukkueena kerättyä riittäviä pisteitä Lontoon paralympialaisiin.
Kesä hujahti hetkessä. Heti kun sateet alkoivat, alkoi myös tutut talviset vaivat. On nivelkipuja, sormien tunnottomuutta, flunssaa, vatsavaivoja ja mikä inhottavinta, virtsatieinfektio! Kaiken sairastelun lomassa olen kuitenkin treenannut. Sama kaava siis toistuu edelleen: Kun hevonen on kunnossa, niin minä en.
Grivis kuntoutui viimein heinäkuun puolessa välissä ja Mikenkin sain myytyä tutulleni jo keväällä. Ajattelin että se syksyllä pääsee eläkkeelle kilpailukäytöstä. Kun Mikke liikkuu maastossa, on se pirteä ja iloisen oloinen, kentällä taas hapan ja tahmea. Vanha ruuna on tehnyt kanssani todella hienoa työtä ja on ansainnut eläkepäivänsä. On kiva lopettaa yhteinen ura kolmeen pronssiseen PM-mitaliin. Eli siis pari viikkoa ennen EM-kisamatkaa ratsastin vain Grivistä tiiviisti, joka oli päivä päivältä paremman tuntuinen ratsastaa. Asetinkin tavoitteekseni ylittää 70% ratatuloksen Belgiassa.
Kisoihin lähetettiin taas kokonainen joukkue. Ryhmässä 1b ratsasti minä ja yksi pahimmista vastustajistani Katja Karjalainen, sitten 3-ryhmässä ratsasti Johanna Lindblad ja Fanny Bengs. Tämän porukan kanssa oli jo tiivis joukkuehenki, joten reissusta ei voinut tulla kun mahtava! Osaltani kilpailut menivät todella hienosti. Grivis ei ole koskaan ollut niin mahtava ja rento ratsastaa kuin näissä kisoissa. Saatiin se 70% ylityskin tehtyä! Sijoitukset tuli jokaisella päivällä, joukkueohjelmassa ja henkilökohtaisessa ohjelmassa olin kuudes ja vapaaohjelmassa viides.
Piste-erot voittajaan olivat todella pienet. Lähtijöitä oli kumminkin jopa 19, 18;sta eri maasta. Joukkueena ei saavutettu niitä tarvittavia Lontoo-pisteitä, mutta kuitenkin kaikki pääsi fiilistelemään, koska jokainen paransi omia suorituksia. Fiilis joukkueella oli koko kisan ajan hyvä, kaikki tuki toisiaan ja ilmapiiri oli aivan mahtava! Oma oloni oli koko kisan ajan melko heikko, koska jo ennen matkaa olin sairastunut vatsabakteeriin ja siihen liittyivät tietysti kuihtuminen ja voimaton olo. Olin tiputuksessa vielä edellisenä päivänä ennen lentoa Belgiaan ja kahden kilpailupäivän jälkeen jouduin sinne uudestaan. Olen kuitenkin niin onnellinen että kestin hyvin koko kisarasituksen, eikä mitään jälkioireita tullut.
Vain viikon lepotauon jälkeen aloitin taas treenaamaan. Grivis siirtyi maneesitallille Kouvolaan, jotta pääsen sateelta ja tuulelta pakoon. Treenaaminen on ollut loistavan helppoa hallissa. Nyt treenataan kohti seuraavaa koitosta, eli Hollannin kansainvälisiä kilpailuja jotka pidetään 5-9.10.11. Jos nyt vaikka saataisiin ne joukkuekvaalit Lontooseen!
-Jaana
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti