Jaana Kivimäki: Joukkuekvaalia metsästämässä

Tänä vuonna en viettänyt juhannusta lasteni kanssa juhannuskokon ääressä, vaan sateisessa Tanskassa pohjoismaisissa mestaruuskisoissa. Minulla oli mukanani hevoseni Mikkel.  Hevosen valinta oli helppo, koska Grivis jatkoi sairaslomaansa. Sain Mikkellä ratsastettua omasta mielestäni kauden parhaan radan. Tuomarit eivät kuitenkaan aina ole samaa mieltä kuin minä, ja pisteet jäivät ajoittain mielestäni alhaisiksi. Kuitenkin joka päivä saimme pronssisen mitalin, mihin olen tyytyväinen. PM-saldo oli kaksi henkilökohtaista pronssia ja yksi joukkue pronssi. Emme kuitenkaan saaneet joukkueena kerättyä riittäviä pisteitä Lontoon paralympialaisiin.

Kesä hujahti hetkessä. Heti kun sateet alkoivat, alkoi myös tutut talviset vaivat. On nivelkipuja, sormien tunnottomuutta, flunssaa, vatsavaivoja ja mikä inhottavinta, virtsatieinfektio! Kaiken sairastelun lomassa olen kuitenkin treenannut. Sama kaava siis toistuu edelleen: Kun hevonen on kunnossa, niin minä en.
Grivis kuntoutui viimein heinäkuun puolessa välissä ja Mikenkin sain myytyä tutulleni jo keväällä.  Ajattelin että se syksyllä pääsee eläkkeelle kilpailukäytöstä. Kun Mikke liikkuu maastossa, on se pirteä ja iloisen oloinen, kentällä taas hapan ja tahmea. Vanha ruuna on tehnyt kanssani todella hienoa työtä ja on ansainnut eläkepäivänsä. On kiva lopettaa yhteinen ura kolmeen pronssiseen PM-mitaliin. Eli siis pari viikkoa ennen EM-kisamatkaa ratsastin vain Grivistä tiiviisti, joka oli päivä päivältä paremman tuntuinen ratsastaa.  Asetinkin tavoitteekseni ylittää 70% ratatuloksen Belgiassa.

Kisoihin lähetettiin taas kokonainen joukkue. Ryhmässä  1b ratsasti minä ja yksi pahimmista vastustajistani Katja Karjalainen, sitten 3-ryhmässä ratsasti Johanna Lindblad ja Fanny Bengs. Tämän porukan kanssa oli jo tiivis joukkuehenki, joten reissusta ei voinut tulla kun mahtava! Osaltani kilpailut menivät todella hienosti. Grivis ei ole koskaan ollut niin mahtava ja rento ratsastaa kuin näissä kisoissa. Saatiin se 70% ylityskin tehtyä!  Sijoitukset tuli jokaisella päivällä, joukkueohjelmassa ja henkilökohtaisessa ohjelmassa olin kuudes  ja vapaaohjelmassa viides.

Piste-erot voittajaan olivat todella pienet. Lähtijöitä oli kumminkin jopa 19, 18;sta eri maasta. Joukkueena ei saavutettu niitä tarvittavia Lontoo-pisteitä, mutta kuitenkin kaikki pääsi fiilistelemään, koska jokainen paransi omia suorituksia. Fiilis joukkueella oli koko kisan ajan hyvä, kaikki tuki toisiaan ja ilmapiiri oli aivan mahtava! Oma oloni oli koko kisan ajan melko heikko, koska jo ennen matkaa olin sairastunut vatsabakteeriin ja siihen liittyivät tietysti kuihtuminen ja voimaton olo. Olin tiputuksessa vielä edellisenä päivänä ennen lentoa Belgiaan ja kahden kilpailupäivän jälkeen jouduin sinne uudestaan. Olen kuitenkin niin onnellinen että kestin hyvin koko kisarasituksen, eikä mitään jälkioireita tullut.

Vain viikon lepotauon jälkeen aloitin taas treenaamaan. Grivis siirtyi maneesitallille Kouvolaan, jotta pääsen sateelta ja tuulelta pakoon. Treenaaminen on ollut loistavan helppoa hallissa. Nyt treenataan kohti seuraavaa koitosta, eli Hollannin kansainvälisiä kilpailuja jotka pidetään 5-9.10.11. Jos nyt vaikka saataisiin ne joukkuekvaalit Lontooseen!   

  -Jaana

Chef de Missionin antia

Lontoon paralympialaisiin valmistautuvat maat kokoontuivat joukkueen johtajien seminaariin, joka järjestettiin 6-9. syyskuuta Grange St. Paulsin hotellissa Lontoossa. Suomen delegaation muodostivat puheenjohtaja Petri Pohjonen, pääsihteeri Antti Heikkinen, valmennuspäällikkö Kimmo Mustonen ja lääkäri Vesa Järveläinen.

Ennen seminaaria tapasimme Lontoossa Suomen suurlähettilään, Pekka Huhtaniemen ja muita suurlähetystön edustajia. Kahvittelun lomassa suurlähettiläs kertoi Suomen ja Iso-Britannian hyvistä suhteista ja tapaamisessa sovittiin laaja-alaisesta yhteistyöstä paralympialaisiin liittyen. Koko suurlähetystön väki odotti jo innolla tulevaa vuotta.

Tiistaina allekirjoittanut osallistui koko päivän kestävään joukkueen johtajien workshop-seminaariin, missä mielenkiintoisten esitysten lisäksi pohdittiin joukkueenjohtajan työhön liittyviä kokonaisuuksia erilaisilla ryhmätöillä. Kanadan ja Saksan joukkueiden pitkäaikaiset Chef de Missionit antoivat arvokkaita neuvoja kisoihin valmistautumiseen ja itse kisojen aikaiseen toimintaan liittyen. Itselleni mielenkiintoisimman esityksen piti Brasilian Paralympiakomitean puheenjohtaja Andrew Parsons, joka käsitteli median ja rahan yhteyttä paralympialaisten näkyvyyteen Brasiliassa. Ateenassa 2004 Brasilian Paralympiakomitea maksoi kaikki kulut TV-tuotantoon liittyen, joka mahdollisti sen, että paralympialaiset näkyivät laajasti Brasilian televisiokanavilla. Lisääntynyt näkyvyys toi lisää sponsoreita ja lumipalloefekti oli valmis. Vuodesta 2004 vuoteen 2012 sponsorisopimusten arvo on noussut huimat 1000%.  

Varsinainen Chef de Mission seminaari alkoi keskiviikkona, jolloin käsiteltiin muun muassa akkreditointiin, ilmoittautumiseen, matkustukseen, ruokailuun ja majoitukseen liittyviä kokonaisuuksia. LOCOG:in puheenjohtaja lordi Sebastian Coe ja IPC:n puheenjohtaja Sir Philip Craven avasivat seminaarin omilla puheenvuoroillaan vakuuttaen, että Lontoon paralympialaiset tulevat olemaan "best ever". Craven sanoi paralympialaisten palaavan henkiseen kotiinsa Lontoon kisoissa ja viittasi kilpailujen huikeaan kehitykseen vuoden 1948 Stoke Mandevillen kisoista lähtien. Cravenin mukaan Lontoon paralympialaiset tulevat olemaan todellinen maailmanlaajuinen tapahtuma ei pelkästään osallistuvien maiden ja urheilijoiden takia vaan myös kisojen televisiointien ja osallistuvan median kautta. Joukkueenjohtajien yksi ainoa tehtävä Cravenin mukaan on tuoda maailman parhaat urheilijat Lontooseen.        

Torstain ohjelmassa oli tutustuminen Lontoon itäpuolella Stratfordissa sijaitsevaan paralympiakylään ja Olympic Parkissa sijaitseviin suorituspaikkoihin. Alueen rakennustyöt olivat vielä meneillään mutta suorituspaikkojen osalta työt olivat jo suurelta osin loppusuoralla. Yleisurheilun, avajaisten ja päättäjäisten päänäyttämönä toimiva Olympic Stadium oli saanut jo vihreän nurmikentän kun taas varsinainen rata oli vielä tekemättä. Uimastadionin altaissa oli jo vedet ja katsomon viimeisiä penkkejä kiinnitettiin paikoilleen.

Paralympialaisten aikaan kisakylään majoittuu noin 7000 urheilijaa ja muita joukkueen jäseniä runsaasta 150 maasta. Majoitustilat vaihtelevat erikokoisista kerrostalohuoneistoista kaupunkikodin tyyppisiin 3-kerroksisiin taloihin. Alueella sijaitsee myös erilaisia toimistorakennuksia, liikuntapaikkoja, ruokala ja kuljetuskeskus. Kokonaiskuva kisakylästä tulee olemaan kompakti ja viihtyisä erilaisine viheralueineen. Kisakylän viereen rakentuu juna-asema, mistä pääsee luotijunalla Lontoon keskustaan 7 minuutissa. Juna-aseman välittömään läheisyyteen on myös valmistunut Euroopan suurin ostoskeskus.

Torstaina Lontoon Trafalgar Squarella järjestettiin International Paralympic Day, missä esiteltiin eri paralympialajeja, kansainvälisiä vammaishuippu-urheilijoita ja avattiin Lontoon paralympialaisten lipunmyynti. Tuosta tapahtumasta tuli monta hyvää ideaa toteutettavaksi myös Helsingin Narinkkatorilla järjestettävään Paralympiapäivään 31.5.2012.

Perjantaina seminaari jatkui omilla kokonaisuuksillaan päättyen lordi Sebastian Coen loppusanoihin sekä kaikille IPC:n jäsenmaille annetulle kutsulle osallistua Lontoon Paralympialaisiin 29.8-9.9.2012.
Suomen joukkueenjohdon osalta perjantaina käytiin vielä kahdenkeskiset neuvottelut Lontoon valmisteluihin liittyen. Kaiken kaikkiaan ollaan hyvällä tiellä kohti ensi vuotta.

Kimmo Mustonen

Valmennuspäällikkö
Suomen Paralympiakomitea
 

Salomaa: Takana on paljon, edessä on vielä enemmän

Kulunut kausi on ollut tapahtumarikas. Kausi alkoi tammikuussa Miami OCR -kilpailulla. Tämän jälkeen leireiltiin hieman ulkomailla ja jäiden lähdettyä päästiin kotimaassakin tositoimiin.

Kauden 2011 ehdoton tavoite oli lunastaa maapaikka Lontoon paralympialaisiin.  En oikein tiennyt mitä kilpailulta odottaa. Ainut varma asia oli, että kilpailu maapaikoista tulee olemaan kovaa. Paikalle päästyämme pelkkä pursiseuran koko aiheutti "WOW"-elämyksen. Veneiden mittauksessa ja punnituksen yhteydessä huomasin, että ilmassa oli havaittavissa selvää kireyttä kilpailijoiden kesken. Tästä hyvänä esimerkkinä oli, että viimeisenä punnitus/mittaus vuorossa olleen hollantilaisjoukkueen purjeet eivät menneet läpi, joten hollantilaiset halusivat, että kaikkien purjeet mitataan uudelleen.

Itse kilpailussa tietynlainen kireys korostui protestien muodossa. Ensimmäisinä päivinä ei protesteja juuri tullut. Kilpailun edetessä tilanne alkoi hahmottumaan ketkä maapaikan ansaitsee ja ketä ei, niin tällöin kaukana maapaikasta olleiden maiden purjehtijat alkoivat herkästi tekemään protesteja niitä maita kohtaan, jotka olivat maapaikkaa saamassa mm. Puerto Rico oli yksi protestien uhreista. Taktiikka viimeisinä päivinä oli siis purjehtia rohkeasti, mutta samalla ottaa merkkitilanteet pienellä varmistuksella. Merkkitilanteissa usein syntyy epäselvyyksiä ja protestit ovat näissä tilanteissa hyvin herkässä. Jälkeenpäin ajateltuna maapaikka suomelle tuli perus hyvällä purjehduksella.

Tilannetta helpotti se, että en ottanut varaslähtöjä ja tästä syystä pystyin lähtemään jokaiseen starttiin rohkeasti ja tarvittavan varmistelun pystyi jättämään merkinkierto tilanteisiin. Lopputuloksena oli että Suomi karsiutui Lontoon paralympialaisiin kymmenentenä maana. Itse olin tulokseen todella tyytyväinen.

Karsintojen jälkeen vuorossa oli pieni hengähdys tauko ennen SM-kilpailuja, jotka purjehdittiin kotivesilläni Naantalissa heinäkuun lopulla. Harmittavasti olin hieman kuumeillut juuri ennen SM-kilpailuja, mutta pystyin kuitenkin purjehtimaan kilpailut. Kuume kuitenkin nousi kilpailujen jälkeen uudelleen ja jouduin jättämään seuraavat kilpailut kotimaassa väliin. Kuume selätettiin ja seuraavana oli vuorossa avoimet MM-kilpailut Norjan Ålesundissa. Avoimiin MM-kilpailuihin voi osallistua niin vammaiset kuin vammattomatkin. Norjan Ålesundissa veneitä oli mukana 57 ja oma sijoitukseni oli 18:s. Vammaisten sarjassa olin viides.


Kotimaassa on jäljellä vielä kaksi ranking kilpailua, josta ensimmäinen on tulevana viikonloppuna Uudessakaupungissa. Toinen ranking kilpailu järjestetään Helsingissä seuraavana viikonloppuna. Tämän jälkeen suomen ranking sarja on tältä kaudelta ohitse. Harjoittelu kuitenkin jatkuu Naantalissa niin pitkään kuin säät vain sen sallivat. Talven aikana on tarkoitus kiertää USA:ssa kilpailuja. Suurin osa myös muiden maiden paralympiapurjehtijoista tulee harjoittelemaan Yhdysvaltoihin, joten luvassa on hyvää treenivastusta myös talven ajaksi.

Niko Salomaa