Kivimäki: Kiireistä ja stressaavaa

Kevät on ollut todella kiireistä ja stressaavaa aikaa, välillä on jopa oikeasti ollut mielessä että heitän hanskat tiskiin ja lopetan. Onneksi minulla on hyvä urheilupsykologi, mielettömän ihanat lapseni ja hyviä ystäviä.

Ykköshevoseni Griviksen kuntoutus on ollut tarkkaa puuhaa! Vastuu hevosen kunnosta Lontoossa on kuitenkin vain minulla. Onneksi apunani on mös tallityttö Enni ja assarini Sabina, jotka ovat jaksaneet kanssani kuntouttaa ja hoitaa Grivistä. Itse olen ollut nyt paljon enemmän läsnä sen hoidoissa kun ehkä aikaisemmin uskoin pystyväni. Jopa maastotreeni lenkeillä autolla kaahailen perässä ja jaan ohjeita :) Nyt Grivis on kunnossa ja olemme palanneet noin kuukausi sitten täysin normaaliin treeniin.

Ratsastan sitä itse noin viisi kertaa viikossa uuden ratsuttajani kanssa tai ilman. Olemme mm. käyneet maastossa, missä en ole käynyt aikaisemmin onnettomuuteni jälkeen. Ratsastamme puomi ja kavalettiharjoituksia, ja ollaan myös jo vähän laukattukin. Taluttelen sitä yksikseni pitkin tallin pihoja, teen juoksutustreenit itse ja myös olen sen kerran lastannut traileriin. Luottamuksen tunne on ihana ja yhteistyön onnistuminen on vahvistanut paljon meitä molempia.

On minulla ollut huonoja hetkiäkin. On mm. ollut erimielisyyksiä ratsuttajani kanssa jo pitkään ja yhteistyömme päättyikin harmillisesti juuri paralympialaisten alla.

Mutta eteenpäin on puskettava ja kukaan ei ole tässäkään lajissa korvaamaton, paitsi tietty täs tapauksessa minä. Mutta uuden ratsuttajan Noora Nisulan löysin pian ja hänen, hevosteni, assarini Sabinan ja minun yhteistyö alkoi sujua hyvin ja todella nopeasti.

Uuden ratsuttajani myötä solmin myös henkilökohtaisen valmennussuhteen uusimpaan Suomenmestariimme, kouluratsastaja/valmentaja Stella Hagelstamiin. Minulla on siis superhyvä valmennustiimi ja hevoseni ovat nyt molemmat todella kovassa ja hyvässä iskussa.

Ruotsin PM-kilpailut kesäkuun alussa meni hiukka penkin alle, ei niin että prosentit olisi olleet huonoja, parannettiin kyllä Kuu-Akan kanssa edellisistä kisoista, mutta ne nyt vaan ei mitskuille riittänyt ja muut olivat parempia..tälläkertaa :(. Olin siis kisassa mukana kakkoshevosellani Kuu-Akalla, Grivis vielä saa pitkiltä kisamatkoilta lepoa.

Minulla oli koko PM-kisan ajan valtava stressi ja keskittymiseni ei ollut kunnossa. Johtui monestakin asiasta varmaan, yksi tietenkin se että Nina oli juuri poistunut tiimistäni ja minulla ei ollut ratsuttajaa mukana, vaikkakin luotin siihen, että meidän joukkueen valmentaja toimisi myös ratsuttajanani niin kuin Floridankin kisassa, mutta yllättäen hänkin jäi pois kisoista, henkilökohtaisista syistä, juuri ennen lähtöä.

Toinen syy keskittymiseeni oli varmaan tämä Lontoo, näin ensikertalaisena olen aika hukassa mm. itseni kanssa. Paineensietokykyä koetellaan, niin minulta kuin tiimiltänikin. Huhtikuussa tampereen hevosmessuilla julkaistiin Katri Syvärisen kirjoittama kirja Tavoitteena tasapaino, jossa esiinnyn yhtenä"päähenkilönä". Kiva projekti sekin. Paljon on ollut haastatteluja ja lehtijuttuja, mutta en ole niiden antanut nyt häiritä valmistautumista Lontooseen. Yksi tv-dokumenttiprojektikin pitäis tehdä?

Paljon olisi menoja ja juhlia yms kissanristiäisiä, mutta itselle ei nyt oikein aikaa heru. Muksut ovat onneksi sen ikäisiä että ne ei paljon kotona viihdy, eli ne ei edes huomaa kun oon päivät pois. Hmm..Mistä sais lisää aikaa mun päiviin? Vaikkakin toivoisin kyllä jo pääseväni sinne Lontoo areenalle, nyt olis aika hyvä "päivän kunto" hevosilla.

Minulla tietty nyt on näitä ikuisia ongelmia tämän vammani kanssa.  Satutin taas jalkanikin, nilkasta on kaikki siteet katki poikki ja nilkka on pois kupistaan. Taas pitää vaan sanoa, että onneksi en tunne, mut kyllä se aika paljon aiheuttaa spastisuutta. Nilkkaan laitettiin hyvä tuki ja se teipataan ratsastukseen, kuitenkin jalan leikkaus saatiin siirrettyä Lontoon jälkeen.

Painehaavanikaan ei ole parantunut, ja sen hoitaminenkin alkaa käydä jo hermoille. Nyt kuitenkin pidämme itsemme ja hevoset kasassa ja puhallamme yhteen hiileen, toivomme saavamme tiimin kanssa tehdä rauhassa työmme!

Toivottavasti tällä omalla porukalla pääsemme Lontooseen, mikä on vielä hyvin epäselvää ketä saa lähteä ja ketä ei? Se on harmi, koska oma tiimi on kuitenkin se tärkein juttu. Toivottavasti nämäkin asiat järjestyy pian.

Griviksen kanssa ollaan menossa Finnderbyyn esiintymään 31.06. Esittelemme vähän tätä vammaisratsastusta ja sitten vielä ratsastan yleisölle mun vapaaohjelman, mikä on hyvää treeniä ja kivaa vaihtelua!

Toivotan kaikille hyvää ja lämmintä kesää!

Jaana

Kesätyötä joukkueiden parissa

Viimeistely Lontoota varten on menossa maalipallojoukkueiden osalta. Loukkaantumiset ja sairastelut ovat haitanneet niin miesten kuin naistenkin valmistautumista. Esim. miesten joukkue ei ole päässyt eikä pääse viimeistelyturnauksiin parhaalla kokoonpanolla.  Toivottavasti jo parille viimeiselle leirille ennen Lontoota saamme koko ryhmän terveenä paikalle. Henki joukkueessa on vahva ja voittamaan kun on opittu, niin tahtoa riittää. Yhdeksän pelaajan rinki on hitsautunut hyvin yhteen ja vaikeaa on näistä valita ne kuusi kisoihin lähtevää.

Turnauksia joukkue siis pelaa vielä kolme, mutta ainakin kahteen niistä emme saa parasta kokoonpanoa mukaan juuri noiden sairastelujen takia. Toivotaan siis koko joukkueen kasvavan tästä ja pelipaikoille kilpailun kasvattavan ns. vaihtopelaajien motivaatiota ottaa paikka itselle.

Viimeisin turnaus miesten joukkueelta päättyi pronssimitalleihin Sloveniassa Ruotsin ja Iranin ollessa parempia. Tosin joukkue  oli matkassa vain neljällä pelaajalla. Täällä oli mukana myös pitkän tien kulkija, ex huoltaja ja valmentaja Paul Lindel Kevin Colletin apurina. Itse olin naisjoukkueen mukana Ruotsissa.
Naisten joukkue käväisi Malmössa Lady intercup turnauksessa voittaen koko turneen. Mukana oli kahdeksan joukkuetta kymmenestä Lontooseen matkaavista. Niinpä naisetkin saivat mukavia päänahkoja matkalla Lontooseen. Turnauksia pelataan vielä yksi, mutta Ruotsista tuli juuri kutsu viimeistelyleirille Tukholmaan, jota toki harkitaan.

Haastetta leireihin on riittänyt: miten saada tuo valmennusportaan kolmen hengen ryhmä ajallisesti aina oikeaan paikkaan. Itselle on tuo kahden joukkueen valmentaminen ollut myös mielenkiintoinen haaste, kun tuo normaali päivätyökin olisi hoitdettava. Tällä hetkellä olemme onniksi jo siinä tilanteessa, että molemmat joukkueet voivat harjoitella samoja asioita, eikä leirien valmistelu vie enää niin pitkää aikaa. Lisäksi ollaan tilanteessa, jossa joukkuepelaaminen on leireillä se ykkösjuttu ja tällöin olemme saaneet yhden tuomarin myös mukaan tuomaan leiripeleihin tuomarien näkemyksiä pallon pyörityksestä pelitilanteissa.                      

Joten hyvillä mielin tästä jatkamme kovaa harjoittelua. Kiitokset pelaajille mahtavasta harjoitteluinnosta ja valmennustiimille jaksamisesta. Taustajoukoille myös kiitos hyvin hoidetuista asioista. Lisäksi Suomen tuomareita on kiittäminen hyvästä yhteistyöstä. J a muistaa sopii tietysti kotijoukkojen tuki. Ilman läheisempien tukea ei täysipainoinen harjoittelu olisi mahdollista.
Tästä on hyvä jatkaa kohti Lontoota!

Maalipalloilijoista tulisi kyllä hyviä sään ennustajia. Lähes aina kesäleiriemme aikana aurinko jaksaa porottaa täydellä teholla ja me hikoilemme sisällä sinisen pallon perässä. Lähes aina…!
Hyvää kesän jatkoa kaikille!

Timo